Tämän päivityksen olis pitäny tulla jo sunnuntaina, mutta koska oltiin Raahessa ja tulin vielä sunnuntaina sairaaksikin, jäi postaus odottelemaan parempaa ajankohtaa.
Kuudennen viikon valmistuneisiin kästitöihin pääsevät ystävänpäiväkortit ja -sydämet. Osa niistä valmistui jo edeltävällä viikolla, mutta laitetaan nyt kaikki viime viikon piikkiin.
Vihaan tätä sairaana oloa. Sunnuntaina huomasin aamulla, että mullekin on tullut yskä (M oli yskinyt jo muutaman päivän ja tullut lauantaina kuumeeseen) ja puolenpäivän aikaan mitatessa oli todettava että kuumekin on noussut. Maanantaina oli korkeimmillaan 39,4 kuumetta enkä oo viime yönä nukkunut paljon mitään kun on ollut niin tukkonen olo. Tänään oli aamulla vielä kuumetta, mutta parilla viimeisimmällä mittauskerralla ei oo ollut. Yskän ja kuumeen hellittäessä on tilalle ilmaantunut ihan järkyttävä kurkkukipu ja ääni on hukassa, käydään sopivasti kaikki maholliset vaivat läpi kerralla. Määhän en yleensä ees oo usein kipiänä ja jos kuumetta nousee niin sitä on yleensä vaan siinä 37,5 kieppeillä.
Viimeksi ollu korkia kuume joskus kolme vuotta sitten, arvoitukseksi jäänyt tapaus, jolloin mun kaula turpos oikealta puolelta, kuume nousi ja kurkkuun sattui, lääkärissä todettiin tulehdusarvojen olevan kovasti koholla, mutta nieluviljelyssä ei näkynyt mitään, antibioottikuurin turvin kotiin (jota en meinannut ensin saada, kun lääkäri oli katsonut tuloksia väärin, eikä huomannut tulehdusarvojen olevan koholla, JEIJ!) ja onneksi niiden avulla olo helpotti. Kaulan turpoamisen laskiessa mun leuat vaan veti pariksi päivää lukkoon niin, etten saanut suutani auki edes senttiä (hieno fiilis kun aukaset suun muka oikeen suureksi ja kun katot peilistä niin hampaiden välissä on max. puolen sentin väli. :D), ime siinä sitten pari päivää pillillä jukurttia kun toinen syö vieressä pitsaa yms. :D Mutta plussaa tässä on se, että ehkä tää tarkottaa sitä, että saisin taas seuraavat kolme vuotta olla ilman mitään isompia sairasteluita!
Viimeksi ollu korkia kuume joskus kolme vuotta sitten, arvoitukseksi jäänyt tapaus, jolloin mun kaula turpos oikealta puolelta, kuume nousi ja kurkkuun sattui, lääkärissä todettiin tulehdusarvojen olevan kovasti koholla, mutta nieluviljelyssä ei näkynyt mitään, antibioottikuurin turvin kotiin (jota en meinannut ensin saada, kun lääkäri oli katsonut tuloksia väärin, eikä huomannut tulehdusarvojen olevan koholla, JEIJ!) ja onneksi niiden avulla olo helpotti. Kaulan turpoamisen laskiessa mun leuat vaan veti pariksi päivää lukkoon niin, etten saanut suutani auki edes senttiä (hieno fiilis kun aukaset suun muka oikeen suureksi ja kun katot peilistä niin hampaiden välissä on max. puolen sentin väli. :D), ime siinä sitten pari päivää pillillä jukurttia kun toinen syö vieressä pitsaa yms. :D Mutta plussaa tässä on se, että ehkä tää tarkottaa sitä, että saisin taas seuraavat kolme vuotta olla ilman mitään isompia sairasteluita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä merkki käynnistäsi.