sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 47.

 Tällä viikolla on valmistunut erä joulukortteja. Lisää pitää vielä tehdä paljon, mutta hyvällä mallilla ollaan jo! Oon myös neulonut paljon ja korttiaskartelu tuntuu välillä ihan mukavalta vaihtelulta langalla työskentelyn sijaan.


Myös ensimmäiset joululahjat on saaneet paperikääreet yllensä, voi että mää nautin! En tiiä mistä johtuu, mutta jotenki musta tuntuu että ootan tänä vuonna joulua vaan entistä enemmän verrattuna aiempiin vuosiin. Mulla on myös kamala kriisi, sillä haluaisin ihan hirveesti laittaa jo joulua kotiin, mutta en tiiä mitä haluaisin. 
Meillä ei hirveesti oo mitään joulusälää, joten pitäis ostaa. En haluais ostaa mitään turhaa, vaan sellasta mistä oikeesti tykkään. Ja siinäpä se vaikeus sitte tuleeki, en osaa päättää. Argh!


Onneksi jouluun on vielä kuukausi aikaa, joten ehkä mää ehdin keksiä, että miltä haluan meidän joulukodin näyttävän. ;)

Ps. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on joku muukin jouluhörhö, etten oo yksin tän asian kans.. 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 46.

 Tällä viikolla oon saanut valmiiksi yhdet villasukat, jotka ovat mitä luultavammin matkalla erääseen synttäripakettiin ja postin vietäväksi. Toivottavasti ovat sopivan kokoiset ja toivottavasti lahjan saaja tulee pitämään ylläripaketista.


Oon myös tehnyt lisää huolinukkeja. Alla esiintyvä yksilö lähti kaverin matkaan. 
Pieni otus, mutta mukana kulkevan tarinansa kanssa mun mielestä aika hellyyttävä kaveri.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 45.

Meillä oli lokakuun ajan töissä ohjattavana mun ensimmäinen harjoittelija. Ihan helpolla ei päästy, sillä kyseessä oli belgialainen vaihto-oppilas. Jokainen mua vähääkään paremmin tunteva ihminen tietää, että en oo ollut ihan ajoissa siinä jonossa, jossa kielitaitoja jaettiin. Mun kielitaito on suoraan sanottuna ihan surkee, eikä sitä yhtään auta se että oon ihan sairaan arka puhumaan vieraita kieliä. Aattelen koko ajan että mää vaan en osaa. 

Tai niin aattelin ennen..

Näin jälkeenpäin ajateltuna en voi nimittäin sanoa muuta ku että onneksi tämä tyttö tuli meille harjotteluun! Kaikki ei välttämättä menny aina ihan putkeen, enkä mää vieläkään oo mikään kielinero, mutta se on ihan satavarmaa että rohkeutta englannin puhumiseen sain kuukauden aikana roppakaupalla lisää. 
Ja tulin varmasti puhuneeksi sitä enemmän ku ikinä ennen yhteensä. :D

Jouduin jopa eräänä päivänä YKSIN pyöräillessäni toteamaan, että ajattelin siinä koko ajan englanniksi.
Ennen oon ollu sitä mieltä että mun on turha ees yrittää ku en vaan osaa. Nyt oon sitä mieltä, että varsinki viimeisinä päivinä sain kaiken haluamani kerrottua tälle tytölle ja tulin ymmärretyksi. Ihan satavarmasti kielioppi oli ihan mitä sattuu ja lausuin sanat aivan päin mäntyä, mutta eikö tärkeintä oo se, että viesti ihmisten välillä kulkee ja tullaan ymmärretyksi puolin ja toisin?! Vielä muutama kuukausi sitten välttelin viimeseen asti avaamasta suutani tilanteessa, jossa piti käyttää englantia. Olin sitä mieltä, että koska en osaa lausua ja koska oon ihan pihalla kielioppiasioista, en halua puhua koska en vaan osaa ja nolaan itteni. 

Totaalisen väärä ajatusmaailma!!! 

Tukkikoot tuota mieltä olevat tyypit kielioppinsa ja lausumisensa sinne jonnekin, mää oon superonnellinen siitä, että oon rohkaistunu yrittämään huomannu, että pystyn ihan kohtuullisen järkevään keskusteluun jopa näillä mun taidoilla. Hurraa!! Jo on sekavaa tekstiä, mutta sitä on varmaan mun englannin puhuminenki. ;) 15 vuotta ku on takunnu sen kans ku ei vaan osaa eikä ymmärrä niitä kaikki juttuja mitä pitäis oppia, on ihan huikeeta tajuta, että sitä pärjääki sillä mitä on päähän vuosien varrella jääny, vaikkei se paljoa ookkaan. :D

Mutta se että miten tää kaikki liittyy käsitöihin.. Harjoittelun päätteeksi kiikutin tälle neitoselle pienen lahjan, kiitokseksi siitä, että se on tsempannu mua yrittämään ja ymmärtäny mua vaikka välillä en oo löytäny oikeita sanoja.

Villasukat tein Raahelangasta ja muistin toki mainita Raahen olevan minun kotikaupunkini ja langan olevan valmistettu Raahen lähiseutujen lampaiden villasta. ;) Annoin mukaan myös langan "etiketin", jossa kerrotaan langasta sopivasti suomenkielen lisäksi myös englanniksi. ;) 

 Raahelanka on paksua (tarkoituksena lämmittää hyvin merenrantakaupungin hyisessä viimassa) ja langan värisävyt tulevat Raahen puutaloista. Langassa on jäljellä lampaan luontaista ja hoitavaa lanoliinia, jonka vuoksi lanka tuntuu hieman rasvaiselta ja sitä neuloessa kädet muuttuvat pehmeiksi. Varmasti ihanan tuntuiset sukat paljasta ihoa vasten.





 Oppia ikä kaikki! 
 Tämän tytön kautta minä opin sen, ettei aina tarvi osata täydellisesti uskaltaakseen yrittää. Tärkeintä nimittäin on se että yrittää!

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 44.

Entinen koulukaverini, Rakkaudella Rouva M -blogin takaa löytyvä Maija, vinkkasi tässä syksyllä kaipailevansa itselleen harmaita palmikkovillasukkia. Minä lupauduin neulomaan Rouvalle hänen haluamansa sukat, mutta valitettavasti hän joutui niitä tovin verran odottelemaan. Mulla oli sen verran kiirettä, etten ehtinyt kovin tiuhaan tahtiin puikkoja kilistelemään ja kaiken lisäksi jo aiemmin mainitsemani rannekipu yllätti juurikin kesken näiden sukkien ja siitä syystä niiden tekeminen oli parin viikon verran tauolla.

Mutta eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Valmistuneet sukat Rouva kelpuutti itselleen ja kävi ne onnellisena noutamassa eräänä iltana työpaikkani pihalta. Lisättäköön tähän, että työpaikan pihalla olin myös minä, ei pelkät villasukat.






Josko nämä lämmittäis Rouvan mieltä ja jalkoja. Siinä saunan, takkatulen ja punaviinilasillisen seurana..? ;)

lauantai 9. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 43.

Ensimmäinen joulukortti on valmistunut. Oon nähnyt nyt paljon erilaisia joulukorttimalleja, joissa on käytetty materiaalina nappeja. Mulla on ihan kivan kokoinen nappivalikoima, joten päätin itekin kokeilla nappikorttia ja mun mielestä tästä tuli kiva.


Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 42.


Tässä toinen valmistunut kortti. Syksyinen onnittelukortti synttärisankarille. Oon ihan hurahtanut noihin teippeihin, joilla oon nykyään usein reunustanut tekemiäni kortteja. Pitäis käydä ostamassa niitä lisää, etteivät vaan pääse loppumaan.


 Kohta oliskin aika aloittaa joulukorttitehtailu.. ;)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 41.

Viikonlopun kunniaksi saatte hieman tiheämpään tahtiin päivitystä, jotta päästäisiin vihdoin ja viimein ajantasalle valmistuneista käsitöistä.

Syksyn mittaan on taas valmistunut muutamia kortteja. Oon vaan niin touhussani niitä väkerrellyt ja postittanut eteenpäin synttärisankareille sekä muille kortin ansainneille, etten oo muistanut napata niistä kuvaa. 
Ja huomannut asian vasta kun on jo ollut liian myöhäistä.

Mutta tässä yksi. Kortti rakkaalle ystävälle, jota en ollut nähnyt ihan liian pitkään aikaan molempien työkiireiden sekä välimatkan takia. Tänään onneksi asia korjaantui ja tämä ihana nainen tuli luokseni kylään ennen minun iltavuoroon menoa. <3


Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 40.

Mulla on sydämessä aivan erityinen sopukka eräälle hurmaavalle pikkumiehelle. 
Tämä pikkumies on mun ihana siskonpoika, jota oon hänen kahden isoveljensä lisäksi hoitanut heidän kotonaan silloin, kun tämä herra oli vielä paljon nykyistä pienempi mies. Tämä rakkaus täyttää pian jo hurjat kahdeksan vuotta ja on mun kaikista rakkaista siskojenlapsista se pikkuisin.

Jo useampana syksynä/talvena on tainnut pienen herran suunnalta tulla toive, että josko Ansku-täti neulois lapaset käsiä lämmittämään. Niin tuli tänäkin syksynä. Mummun ja papan kautta ilmoitettiin, että jälleen on tilaus tehty ja kaupasta täytyy ostaa punaista ja mustaa lankaa. Vaikka pappa meinasikin muistaa väärin ja puhui sinisestä ja mustasta. Onneksi puhelu kauppareissulla pikkumiehen äidille pelasti tilanteen ja ostoskoriin saatiin oikeat langat. 

Eihän se auttanut kuin alkaa tuumasta toimeen Kun näin tärkeä työtilaus on tehty, ei auta laiskotella. 

Satuin ensimmäisen lapasen tekovaiheessa olemaan kotopuolessa päin ja vierailemaan pikkumiehen kotona. Kovin mallailtiin lapasen alkua käteen ja tultiin siihen tulokseen, että kyllä siitä hyvä tulee! Sain luvan tehdä työn loppuun ja pian sainkin postittaa pikkumiehelle pehmoisen paketin.





Ne on niin kaikella rakkaudella tehty, että kyllä niitten häätyy pakkasella sormia lämmittää. 

Ja kyllä, tätä kirjoittaessa ikävä kasvoi ihan valtavaksi.

torstai 7. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 39.

Heippa taas! 
Valmistuneiden käsitöiden esittely sen kuin jatkuu. Hiljalleen ne sieltä vähenee, mutta kyllä niitä vielä riittää useamman päivityksen verran. Ihan heti ette pääse näistä eroon. ;)

Tällä kertaa vuorossa on pipo isälle, ettei hiuksetonta päätä pääse pakkasella liiaksi paleltamaan.
Tummanharmaa peruspipo.



keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 38.

Meillä oli tässä syksyllä töissä koulutus, jossa ideoitiin iltapäiväkerhotoimintaa. Jokainen meistä sai tuoda esiin omaa osaamisaluettaan ja antaa sitä kautta vinkkejä muille ohjaajille siitä, mitä iltapäiväkerhoissa voisi lasten kanssa puuhata. 

Ketään ei varmaankaan yllätä se, että minä ja työkaverini Anne saatiin kontollemme koulutuksen kädentaito-osuus. Tarkoituksena oli siis antaa muille vinkkejä siitä, mitä kivaa lasten kanssa voisi käsillä tehdä.  Saatiin meille puuhailu aikaa sekä koulutuspäivän aamu- että iltapäiväpuoliskolle, joten ehdittiin tehdä kaks eri juttua. Aamulla läträttiin vedellä ja saippualla, kaiken sen sotkemisen jälkeen valmistui hienoja huovutettuja saippuoita.

Siinä kaikki hienoudet. Minä muita opettaessa odottelin että kaikki saivat oman sappuapalansa ja väkersin sitten puolikkaasta palasesta oman kokeiluni. Toinen kokonaan oransseista saippuoista on mun käsialaa.
 Iltapäivällä tehtiin Guatemalan huolinukkeja. Tarun mukaan Guatemalan lapset kertovat yhden murhee jokaiselle nukelle nukkumaan mennessään ja laittavat sen jälkeen nuket tyynynsä alle. Aamuun mennessä nuket ovat murehtineet niille kerrotut murheet pois.

Mun oma huolinukke.
Ja kaikki huolinuket yhteiskuvassa.
Että semmostakin meillä on töissä ehditty touhuamaan. 
Pieni hassuttelu ja leikittely on silloin tällöin enemmän kuin paikallaan, jokaisella aikuisellakin! ;)

tiistai 5. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 37.

Oon täällä taas.

Mulla on ollu hirvee halu päivitellä tänne, mutta kun aika on kortilla niin oon aina laittanu kaiken muun blogin päivittämisen edelle. Oon myös edelleen vältellyt läppärin avaamista ja tsekkaillut tarvitsemani jutut IPadin kautta. Nyt päätin kuitenkin kiikuttaa läppärini keittiön tasolta olohuoneen puolelle, istahtaa sohvalle telkkarin ääreen ja alkaa käymään läpi kameraan kertyneitä kuvia ja omia ajatuksiani. 

Käsitöitä on ehtinyt valmistua tiuhaan tahtiin, vaikka blogi onkin elänyt hiljaisuudessa. Oikean käden rannekin vihoitteli ja kipeytyi niin pahasti, etten voinut pariin päivään käyttää sitä juuri ollenkaan. Siitä johtuen pidin muutaman viikon verran kokonaan taukoa käsitöiden tekemisestä, mutta eihän tällainen käsityöhullu kauaa jaksanut olla puikoista ja langoista erossa. Ja ehkä, jos oikein tunnustan, saatoin niidenkin viikkojen aikana tekaista muutaman kortin.. ;) Kun joulukin kaikkine näpertelyineen lähenee kovaa vauhtia, oli pakko tarttua taas tuumasta toimeen. Onneksi ranne on pienen lepohetken jälkeen taas jaksanut hyvin menossa mukana!

Koska käsitöitä on ehtinyt kerääntyä paljon, ei auta kuin alkaa purkamaan tätä kasaa jostakin.
Ensimmäisenä esittelyssä äidin lapaset nro 2, eli "koiran ulkoilutus -lapaset". Kuvanlaatu on ihan arsesta, mutta ei voi nyt mitään. Ehkä siitä kuitenkin saa sen verran selvää, että kyseessä on mustat peruslapaset mammalle, ettei koiria ulkoiluttaessa pääse sormet paleltuun. ;)



Viikkoja on jäänyt välistä useita, joten lähipäivinä on luvassa useampia esittelyitä valmistuneista käsitöistä.