keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Jotain omatekoista ystäville ja tuttaville.

Osallistuin vuoden alussa Facebookissa kiertävään "kommentoi niin saat minulta jotain itse tekemääni"-haasteeseen ja kuten sanottu, mulla on taas vähän venähtänyt tämän projektin kanssa. Minkäs teet kun tekemistä tuntuu koko ajan olevan niin paljon ja uutta pukkaa ennen kuin vanhaa ehtii saada päätökseen. Kuinkahan monta työtä mulla on tälläkin hetkellä kesken eräisenä? Huh. 
Vaikka toisaalta on mukavaa että samaan aikaan on muutama työ tekeillä. Jos toinen työ ei huvita niin voi välillä tehdä toista ja sitten taas toisinpäin. 

Mutta siihen projektiin. Osa tähän liittyneistä töistä on lähtenyt jo aikaa sitten omistajilleen, eivätkä näin ollen ole edes kuvissa mukana. Jostakin puhelimen kätköistä nekin löytyisivät, mutten niitä taida jaksaa alkaa nyt sieltä kaivamaan. Puhelimen valokuva-arkisto vaatisi "pientä" raivausta, sillä kuvia siellä on paljon... Yksi työ on myös vielä suunnittelu/toteutusvaiheessa, joten senkin julkaisen vasta myöhemmin. Mutta tässäpä vähän villasukkia, niitä mun käsissä syntyy huomattavasti eniten.







Vielä kun nämä kaikki saisi pakettiin ja postin vietäväksi. Se on mulle se koko homman haastavin osuus! Kuinka vaikeeta voikaan olla postiin meneminen, näitten pakkaaminen siellä ja postittaminen..? Mulle se voi olla todella vaikeeta. Työni takia mun pitäis hoitaa tämä homma mielellään jonain päivänä töihin mennessäni ja mä en millään vaan jaksa enkä viitsi! Laiska. Se nimittäin tarkottais sitä, että mun pitäis lähteä aikasemmin kotoa ja mä yleensä vitkutan lähtöäni aina viimeiseen asti. Nautin siitä ajasta minkä ehdin kotona olla kun se kuitenkin on aika vähäistä enkä hirveästi ehdi mitään työpäivinä kotona touhuta muutoinkaan.

Mutta joku päivä tässä koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja piipahdan postissa. Ihan pian! Mikäli siellä ruudun toisella puolella on joku, joka odottaa multa postia kyseiseen projektiin liittyen niin siitä nyt sitten vain arvailemaan että mikäs näistä lämmikkeistä sieltä postilaatikosta tulee löytymään.. Vai onko se sittenkään mikään näistä? Jos se onkin juuri se viimeisin muttei vähäisin, joka on vielä työn alla?

torstai 9. lokakuuta 2014

Syksyn värejä ulkona ja käsitöissä.

Kuten oon aikaisemmin sanonut, rakastan syksyn värejä. Mun mielestä syksy on värimaailmaltaan aivan mielettömän upea vuodenaika ja siksipä olenkin taas kulkenut välillä ulkona kamera matkassani.










 

Siksipä nähdessäni kaupassa tätä Novitan Seitsemän veljestä Raita-lankaa, oli mun ostettava sitä ja neulottava itselleni siitä pitkävartiset syyssukat. Mitkä värit!  ♥




Paljastan pian myös erään hieman pidemmäksi venyneen projektini, joka on jäänyt hieman turhan pitkäksi aikaa odottelemaan koska en vain ole saanut aikaiseksi. Kesällä mulla nimittäin oli kausi, jolloin lankojen pyörittely ei millään jaksanut innostaa. Mutta syksyn saavuttua innostus on taas löytynyt ja uusia lankoja eksyy ostoskassiin tämän tästä vaikka kotonakin lankavarastot ovat pullollaan vanhoja. Minkäs teet, liikaa ihania lankoja! :D

torstai 2. lokakuuta 2014

On syksy ja minä olen palannut.

Olen täällä edelleen. Tai taas. Heti alkuvuodesta mulle iski kamala yksityisyyden tarve ja piilotin osan blogin teksteistä. Tarkoituksena oli hieman muokata blogin sisältöä ja jatkaa sitten taas kirjoittamista, mutta niinpä tuo aika on vain vierähtänyt enkä ole saanut aloitettua uudelleen. Aika on kortilla enkä nykyään istu enää juuri lainkaan läppärini äärellä, joten blogiin tarttuminen on tuntunut vaikealta vaikka se on mielessä ollut useinkin. 

Mutta nyt mä oon täällä.

Jatkossa pyrin entisestään vähentämään henkilökohtaisen elämäni näkymistä kirjoituksissa ja kuvissa. Yritän keskittyä ainoastaan käsitöiden, valokuvaamisen, leipomisen ja muiden minua kiinnostavien asioiden käsittelemiseen, mutta katsotaan kuinka käy. Intoa kirjoittamiseen riittäisi kunhan vain aikaa olisi tarpeeksi kaikkeen mitä haluan tehdä. Tuntuu siltä, ettei tuo 24 tuntia vuorokaudessa riitä millään kaikille niille asioille, joita haluaisin tehdä.

Mutta ei tällä kertaa tämän enempää. Ihastelkaa lopuksi muutamaa kuvaa, jotka sain ikuistettua eilen pyöräillessäni töihin. Olen odottanut joutsenperheen rantautumista jo jonkin tovin, sillä näin heidät kerran rannalla, enkä silloin kiireiltäni ennättänyt pysähtymään paikalle. Sen jälkeen he ovat hengailleet uimasilla aina kun olen pyöräillyt ohitse, kunnes eilen he sitten viimeinkin köllöttelivät jälleen rannalla. Onneksi olin ottanut kameran mukaani ja sain kuvia muutoinkin kuin pelkällä puhelimella.







Muutama kuva myös kaupungilla olevista kauniista puista. Ihania! Nämä värit ovat yksi niistä harvoista syistä, joiden takia nautin syksystä. 





Toivottavasti siellä ruudun takana on vielä joku lukemassa. Julkaisemattomia käsitöitä ja valokuvia on paljon, joten niitä kyllä riittää. 

Värikästä syksyn jatkoa kaikille! ♥